Yleistietoa varsoista - tamman ja varsan hyvinvointi

Synnytys

Tamma kantaa varsaa keskimäärin 11 kuukautta, mutta vuorokausien vaihteluväli voi eri yksilöiden välillä olla suurikin (noin 320-365 vrk, keskimäärin 335-340 vrk). Varsomisajankohdan lähestyessä tamman utare alkaa kasvamaan, lantion siteet löystyvät, ja noin vuorokautta ennen varsomista utareisiin muodostuu vahatipat. Varsominen voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen, jotka ovat avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Avautumisvaiheessa kohdunkaula aukeaa mahdollistaen myöhemmin varsan syntymisen. Ulospäin tamma on tyypillisesti levoton, ruokahaluton ja voi hikoilla. Tämän vaiheen pituus voi vaihdella 1-4 tuntiin. Ponnistusvaiheessa tamma työntää varsan ulos. Vaihe on lyhyt, noin 12-30 minuuttia, ja tilanteen tulisi edetä koko ajan. Jälkeisvaiheessa tamma synnyttää jälkeiset, joiden tulisi irrota 3 tunnin sisällä varsan syntymisestä.

Milloin tulee huolestua varsomisesta

Tamma on hyvä synnyttäjä eikä yleensä tarvitse apua. Mikäli kuitenkin havaitaan mitään poikkeavaa synnytyksen vaiheissa (esim. ponnistusvaihe ei etene, jälkeiset eivät irtoa), tulee eläinlääkäriin olla välittömästi yhteydessä. Synnytysvaikeudet (dystokia) voivat pahimmillaan olla hengenvaarallisia niin tammalle kuin varsalle.

Varsa

Varsa voi rikkoa sikiökalvot itse tai syntyä niiden sisällä, jolloin tamma avaa ne, mutta tarvittaessa ihmisen on autettava. Napanuora katkeaa monesti tamman noustessa ylös ponnistusvaiheen jälkeen, tamman purressa sitä tai astuessa sen päälle. Terve varsa on terhakka ja alkaa nopeasti pyrkiä ylös. Normaali varsa nousee ylös keskimäärin 1-1.5 tunnin kuluttua syntymisestä ja imee tammaa 2 tunnin sisällä. Tämän jälkeen varsa imee monta kertaa tunnissa (jopa 5-7 krt/h). Ensimmäinen uloste on tummaa ns. pikiulostetta (mekonium), jonka pitäisi tulla vuorokauden sisällä syntymästä. Orivarsat virtsaavat ensimmäisen kerran yleensä nopeammin kuin tamma varsat, molempien tulisi kuitenkin virtsata 12 tunnin kuluessa (ori keskimäärin 6 tunnin sisällä ja tammat 11 tunnin sisällä). Varsan syke on aikuiseen hevoseen verraten huomattavasti korkeampia, 80-120 krt/min, hengitystiheys on ensimmäisen tunnin aikana korkea, 60-80 krt/min, mutta laskee sitten noin 30-40 krt/min. Varsan normaali lämpö on 38-39 astetta.

Toisin kuin ihmisen, tamman istukka ei läpäise vasta-aineita. Viimeisten tiineysviikkojen aikana tammalle alkaa kertyä varsalle elintärkeätä vasta-ainerikasta ternimaitoa, jota varsa imee ensimmäisten tuntien aikana. Ternimaidon saanti on varsalle elintärkeätä, sillä vasta-ainepuutos voi johtaa vakavaan verenmyrkytys tilaan. Ternimaidon imeytyminen on parhainta ensimmäisten 12 tunnin aikana, tämän jälkeen imeytyminen suolistosta heikkenee. Varsan tulee saada vähintään 1,5-2 litraa ternimaitoa.

Milloin tulee huolestua varsan hyvinvoinnista

Terve varsa on syntymästään lähtien pirteä ja alkaa nopeasti harjoitella nousemista. Mikäli varsa on vaisu, ei nouse ylös tai ei ime, tulee eläinlääkäriin olla heti yhteydessä. Muita hälyttäviä merkkejä ovat varsan toistuva piehtaroiminen, selällään makaaminen, ontuminen, nivelen täyttyminen tai imemisen väheneminen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää varsomiseen ja varsan kuntoon silloin jos kyseessä on ns. riskivarsa. Riskivarsoista (eli varsat, joilla on suurentunut riski sairastua) puhutaan silloin, jos tammalla on tiineyden aikana ollut vakava sairastuminen, istukkatulehdus (plasentiitti), tamma on tullut ennenaikaisesti maitoon, kantoaika on lyhyt/pitkä, synnytyksessä on ollut vaikeuksia tai istukka on ollut epänormaali.

Varsatutkimus

Vaikka varsat ovat saaliseläimenä suhteellisen kehittyneitä syntymästään lähtien, on vielä paljon asioita, joita ei niiden liikkumisen kehittymisestä tiedetä. Helsingin Yliopistolla tehdään varsatutkimusta, jonka tarkoituksena on kartoittaa varsojen normaalin liikkumisen kehittymisen eri vaiheita ja aikataulua. Vetcare on mukana tukemassa varsatutkimusta.