Stella Hagelstamin treenivinkki 3 – Aidosti taipuva hevonen

Verrytellessäni hevosiani vietän aina paljon aikaa taivuttelemalla. Taivutukset saavat olla merkittävästi reilumpia kuin ajattelisi, ja on oltava erityisen huolellinen, ettei taivuttaessa sorru taivuttamaan pelkästään hevosen kaulaa.

Itse siis herkistelen hevosen kylkiä pohkeillani jo käynnissä ja huolehdin siitä, että hevonen myötää helposti kyljistään, kun laitan sisäpohkeen kiinni, kaatumatta kuitenkaan ulkopohjettani vasten. Samalla kun hevonen väistää kyljellä pohjettani, tuon sisäkäden hieman sisälle päin ja taivuttelen kaulaa. Kaulan asentoa pitää seurata hyvin kriittisesti eli taivutusta on oltava yhtä paljon koko kaulassa. Moni hevonen taipuu vain siitä kohtaa kaulaa, joka sille on helpoin, ja jättää jonkun osan kaulasta suoraksi.

Jos hevonen ylitaivuttaa kaulaansa ensimmäisten niskanikamien kohdalta, eli korvien takaa, ja jättää kaulan jäykäksi lapojen edestä, on se merkki siitä, että hevonen ei vastaa toivotulla tavalla sisäpohkeeseen. Taivuttaessa on myös seurattava hevosen pään asentoa eli jos hevonen kippaa pään vinoon jompaankumpaan suuntaan taivutuksen aikana, on se myös merkki jäykkyydestä, joka vaatii rauhallista irrottelua.

Ulko-ohjan tuki säilyy taivutuksen aikana kevyenä ja kuolain liikkuu hieman hevosen suussa. Sisäkäden sormia liikuttelemalla saadaan parhaiten taivutuksesta pehmeä ja rento. On muistettava, että taivutusten on oltava rauhallinen ja rentouttava harjoitus hevoselle. Niissä on edettävä asteittain hevosen ehdoilla huomioiden jokaisen yksilön fysiikka ja notkeus erikseen. Hyvä taivutus säilyy, kun sisäohjasta hellittää, eli taivuttaessa hevonen ei saa "roikkua" sisäohjassa.

Hyvin taipuva hevonen saa merkittävästi enemmän liikettä etuosaan, kun lavat pääsevät liikkumaan vapaasti.