Professori Jean-Marie Denoix luennoi Tampereella hevosten selkä- ja lantiovaivoista

Kuuluisa ranskalainen, pitkän linjan hevoseläinlääkäri Jean-Marie Denoix puhui Suomen Eläinlääkäripraktikoiden vuotuisilla koulutus- ja kokouspäivillä hevosten selkärangan ja lantion alueen kiputiloista, niiden tutkimisesta ja hoidosta maaliskuussa Tampereella. Pitkän uransa tässä vaiheessa professori Denoix toimii Ranskan Bretagnessa sijaitsevan Alfort´n yliopiston eläinlääketieteen laitoksen alaisessa hevosten tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuvantamiseen ja tutkimukseen keskittyvässä laitoksessa, La Cirale. Hän on julkaissut muun muassa jo 1990-luvun lopulla kirjan Physical Therapy and Massage for the Horse, aikana jolloin useat merkittävät tuon ajan eläinlääkärit olivat sitä mieltä, ettei hevosen rangassa ole liikettä saati kiputiloja.

Kaksipäiväisessä kuva- ja videopainotteisessa luentokokonaisuudessa Denoix painotti useaan otteeseen, että hevosilla esiintyy usein suorituskykyyn vaikuttavia kiputiloja rintarangan, lannerangan, lannerangan ja ristiluun liitoksessa, ristiluun ja suoliluiden (latinaksi ilium, eli isot ”lantiokorin” luut) välisissä SI-nivelissä sekä lonkkanivelissä. Denoix´n mukaan hevosilla esiintyy huomattavasti anatomista variaatiota, joka saattaa yksilöllisesti vaikuttaa kuormituksen jakautumiseen ja sitä kautta riskiin kipeytyä. Osa hevosista on geneettisesti alttiimpia nivelten degeneratiivisille prosesseille toisin sanoen kulumamuutoksille. Näissä tapauksissa liikunnalla ja kuormituksella on hänen mielestään hyvin vähän merkitystä tilanteen etenemiselle. Denoix oli yleisesti sitä mieltä, että liikunta ja laadukas urheilukäyttö on hyväksi hevosille, parempaa kuin vähäinen käyttö tai suoranainen liikkumattomuus.

Denoix´n oma ”potilasmateriaali” koostuu huomattavalta osin maailman huipulla urheilevista hevosista, erityisesti laukkahevosista, sekaestelaukkahevosista, ravureista ja este- sekä kouluhevosista. Laukka- ja erityisesti sekaestelaukkahevosten lajin aiheuttamien riskien myötä niillä luonnollisesti esiintyy paljon traumaperäisiä, vakaviakin vammoja, kun taas muiden lajien edustajilla edustajilla havaitaan enemmän pitkäaikaiseen rasitukseen ja yksipuoliseen kuormitukseen liittyviä vaurioita, kuten eritasoisia kulumamuutoksia lannerangan viimeisissä, hännänpuoleisissa osissa ja SI-nivelten alueella. Viimeisen lannerangan nikaman ja ristiluun välissä esiintyy myös Denoix´n mukaan eriasteisia välilevyvaurioita, joita on yleisesti pidetty hevosilla harvinaisina. Näiden ongelmien diagnosointi tapahtuu asianmukaisten eläinlääkärin tutkimusten ja laadukkaan kuvantamisen (pääasiassa ultraääni ja röntgen) avulla.

Tärkeimpänä asiana selkä- ja lantiokivuista kärsivien hevosten hoidossa - kuten minkä tahansa tuki- ja liikuntaelimistön tai miksei muunkin kiputilan kohdalla – on ensisijaisesti tarpeen mukainen ja tehokas kivunlievitys. Kipulääkkeet, kuten esimerkiksi Suomessa paljon käytetty meloksikaami, ovat hyväksi avuksi alkuvaiheen kivunlievityksessä, jota ilman kuntoutuksessa on äärimmäisen vaikea edetä. Kipulääkityksen lisäksi paikalliset kortisoni-injektiot, usean kipulääkeinjektion sarjapistokset eli mesoterapia sekä aktiivinen kuntoutus ovat Denoix´n käytetyimpiä hoitokeinoja.

Kuntoutuksen pääpiirteinä Denoix korosti laadukkaan liikunnan merkitystä. Käynti, ravin välttäminen, kipua provosoivien tilanteiden välttäminen, laukka kevyessä istunnassa, mäkien käyttäminen sekä ylöspäin (lautasen lihaksiston kehittyminen) että alaspäin/peruuttaminen (lonkan koukistajien kehittyminen) auttavat hevosten selkäkuntoutuksessa. Vesiterapia, vesijuoksumatot ja esimerkiksi ravureiden ajaminen kärryillä matalassa rantavedessä kuului myös hänen suosikkeihin. Pitkiä, tasaisia hiekkarantoja, joita Bretagnessa riittää, löytyy meidän suomalaisten harmiksi vähäisesti meiltä päin.

Monien täydentävien hoitomuotojen kuten fysioterapian, osteopatian, kiropraktiikkan, erilaisten fysikaalisten eli sähköä käyttävien ja/tai kudosten lämpötilaa muokkaavien hoitojen ongelmana on Denoix´n mukaan vaikeus selittää ja mitata sekä kohdentaa tarkasti tutkimustuloksia ja hoitoja, mikä hankaloittaa hoitomuotojen tehon toteennäyttämistä ja vertaamista placeboon. Painokenkien tai –buutsien käyttöä hän ei suositellut niiden aiheuttamien liikeratamuutosten ja niiden vaikutusten tutkimusnäytön puutteen vuoksi.

Hevosten selässä ja lantiossa esiintyvien kiputilojen ja lukuisten erilaisten diagnoosien määrästä huolimatta Denoix kertoi edelleen toistuvasti hämmästyvänsä, kuinka hyvin hevoset pärjäävät vammoistaan huolimatta, kunhan kipu saadaan nopeasti hoidettua ja kuntoutus asianmukaisesti toteutettua. Onneksi usein päädytään tilanteeseen, jossa ei ole esteitä millekään tietylle harjoittelulle, kunhan hevosen hoidossa huolehditaan sen yksilöllisestä tilanteesta jo ennaltaehkäisevästi ja huolehditaan esimerkiksi kunnollisesta lämmittelystä kyseisen hevosen tarpeiden mukaisesti.

Professori Denoix on tunnettu myös ravimiehenä, joka on ajanut myös itse kilpaa. Tampereen kongressin järjestäjät olivat järjestäneet hänelle ensimmäiselle päivälle mukavan yllätyksen. Denoix kuljetettiin muun kongressiväen kokoustaessa ja lounastaessa Teivon raviradalle, jossa hän pääsi kokeilemaan, miltä tuntuu ohjastaa ihka oikeaa suomenhevosta. Muun muassa Varennen ohjaksissa käynyt Denoix luonnehti ajokkiaan hyvin opetetuksi ja mukavaksi ajaa, joskin harmitteli kun ei jännevammasta toipuvalla ruunalla saanut päästellä kovempaa.

Denoix´n jo kiirehtiessä paluulennollensa kongressin luento-osuuden viimeisteli Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan fysioterapeutti Heli Hyytiäinen. Hän väitteli tohtoriksi viime vuonna ensimmäisenä suomalaisena eläinfysioterapiasta aiheenaan koirien polvikipujen tutkiminen ja luotettava mittaaminen. Heli lisäsi Denoix´n esitykseen hyvän kattauksen fysioterapian yleiskeinoja ja tutkimuksia niiden vaikuttavuudesta. Paras näyttö kuntoutuskeinojen vaikuttavuudesta on aktiivisella terapeuttisella harjoittelulla. Heli korosti myös tehokasta aktiivista kivunlievitystä ensisijaisena kuntoutuksen onnistumiselle sekä muistutti asennon ja liikkeenhallinnan merkityksestä pohjana turvalliselle voimantuotolle ja suorituskyvylle.