ME, ka, D-arvo, srv-arvo – Lyhyt oppimäärä heinän rehuanalyysistä

Viime vuosina hevosten heinän laatu on parantunut ja laadun tarkkailu lisääntynyt. Useat ammattimaiset tuottajat tutkituttavat heinistä heinäanalyysit rutiininomaisesti ennen heinäerien myyntiä. Halutessaan myös hevosenomistaja tai tallinpitäjä voi tilata analyysin. Suomessa on useita rehuanalyysipalveluja tuottavia laboratorioita. Palvelua valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota, että analyysi on hevosrehuksi tehdylle heinälle suunniteltu, sillä analysoitavat parametrit ovat hyvin erilaiset esimerkiksi lypsykarjalle tehdyssä rehussa.

Mitä hevosenomistajan tulisi tietää rehuanalyysistä? Rehuanalyysi voi olla hyvinkin laaja, ja joskus omistajan on vaikea poimia tuloksesta olennainen. Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi muutamia tärkeimpiä arvoja.

Kuiva-aineen määrä ja ME

Rehuanalyysissa on aina ilmoitettu kuiva-aineen (ka) määrä joko prosentteina tai grammoina kilogrammaa kohti. Tämä arvo kuvaa rehun kosteus- eli vesipitoisuutta: kuivassa heinässä kuiva-aineen määrä on luonnollisesti korkeampi kuin säilöheinässä, ja esikuivatussa säilöheinässä korkeampi kuin suoraan niitosta paalatussa. Ravintoaineiden määrät ilmoitetaan kohti kuiva-ainekiloa, jotta tulokset olisivat suoraan vertailukelpoisia. Kuiva-aineen pitoisuus kuitenkin määrittää, kuinka paljon esimerkiksi märkää säilörehua tulee syöttää verrattuna kuivaan heinään saman energiamäärän antamiseksi. Kuiva-aineen määrä ei ole 100 % edes kuivassa heinässä.

ME on lyhennys muuntokelpoisesta energiasta. Tällä arvolla kuvataan rehun sisältämää energiamäärää ja yksikkönä käytetään megajoulea kuiva-ainekiloa kohti. Karkeana tavoitearvona voidaan pitää kuivalle heinälle vähintään 9 MJ/kg ka ja säilöheinälle vähintään 10 MJ/kg ka.

D-arvo ja srv-arvo

D-arvo kuvastaa rehun sulavuutta: mitä suurempi arvo on, sitä suuremman osan rehusta hevonen kykenee sulattamaan suolistossaan ja käyttämään hyväkseen. D-arvo ilmoitetaan grammoina kuiva-ainekiloa kohti ja tavoitearvo on 600-650 g/kg ka. Myöhään korjatussa, kortisessa heinässä D-arvo on yleensä matalampi kuin lehtevässä, aiemmassa kasvuvaiheessa korjatussa heinässä.

Raakavalkuaisarvoa tärkeämpi arvo on srv-arvo eli sulavan raakavalkuaisen määrä grammoina kuiva-ainekiloa kohti. Tämä arvo kuvaa sitä osuutta valkuaisesta, jonka hevosen suolisto kykenee käyttämään hyödykseen. Tavoitearvo kuivalle heinälle on 80-90 g/kg ka ja säilöheinälle 90-100 g/kg ka. Hieman niukemminkin valkuaista sisältävä heinä käy hyvälle rehunkäyttäjälle, jos kyseessä on terve aikuinen hevonen. Tarvittaessa lisävalkuaista saadaan lisäämällä esimerkiksi alfalfaa tai soijavalmistetta ruokintaan.

Heinän sokeriarvo

Heinän sokeriarvo on erityisen mielenkiinnon kohteena lihavien ja kaviokuumeesta kärsivien hevosten kohdalla. Sokerin määrä ilmoitetaan grammoina kuiva-ainekiloa kohti, ja normaalisti tavoitearvo on 100-200 g/kg ka. Metabolista oireyhtymää sairastavien tai laihdutettavien hevosten kohdalla heinän sokeripitoisuuden tulisi kuitenkin olla alle 100 g/kg/ka. Koska muun muassa kasvuolosuhteet ja sääolot vaikuttavat voimakkaasti heinän sokeripitoisuuteen, voi joinakin vuosina olla hyvin vaikeaa löytää hevoselle soveltuvaa hyvänlaatuista mutta vähäsokerista heinää.

Heinän sokeripitoisuutta voi alentaa liottamalla heinää veteen upotettuna: tunnin liotus kylmässä vedessä alentaa sokeripitoisuutta noin 30 %, lämpimässä vedessä sama saavutetaan puolessa tunnissa. Heinää liotettaessa kuitenkin myös vitamiineja ja hivenaineita liukenee veteen, jolloin näitä on muistettava lisätä ruokintaan. Osa rehuanalyysien tuottajista ei analysoi sokeria absoluuttisesti, vaan tarjoaa analyysissä niin kutsutun laskennallisen arvon. Laihdutettavien hevosten tai muista syistä vähäsokerisella dieetillä olevien hevosten kohdalla on suositeltavaa luottaa analyysissä vain tutkittuun sokeriarvoon.