Hevoskasvatuksen ABC osa 3 - Alkutiineys: tiineystarkastukset, tiinehtyvyyden ongelmat ja sukupuolen määritys

Tiineystarkastukset ja seuranta

Rutiinitarkastuksia on yleensä kolme. Ensimmäinen tiineystarkastus tehdään useimmiten noin (14)-18 vuorokauden kuluttua ovulaatiosta. Tämä on kätevä aika myös sen puolesta, että mikäli tamma ei ole tiinehtynyt, on se tulossa taas kiimaan näihin aikoihin ja tämä tarkastus toimii siten kiimakontrollina. Poikkeuksena tähän, mikäli epäillään, että tammalla saattaa olla kaksoset (kiimakontrollissa on nähty kaksi isoa follikkelia) tulee ensimmäinen tarkastus tehdä jo aiemmin, 14-16 vuorokauden kuluttua ovulaatiosta. Tämä siksi että alkiot eivät ole vielä kiinnittyneet kohdun seinämään vaan liikkuvat vapaasti kohdussa, jolloin mikäli kyseessä on kaksoistiineys, toinen alkio voidaan puristaa pois. Tammalla ei koskaan tule jatkaa kaksoistiineyttä, koska useimmiten tamma luo varsat joka tapauksessa lopputiineydessä, jos niin pitkälle ollaan päästy, kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalo.

”Lisäksi on äärettömän harvinaista, että kaksosvarsat saataisiin pelastettua, vaikka ne syntyisivät täysi-ikäisenä. Tämä johtuu siitä, että istukka vaatii kunnolla toimiakseen koko kohdun pinta-alan. Kohdussa ei siis ikään kuin ole tilaa kahdelle varsalle” Jonna summaa. Ensimmäisen tiineystarkastuksen tarkoitus on siis todeta, onko tamma tiine ja lisäksi poissulkea tai tunnistaa kaksoistiineys ja/tai muut mahdolliset ongelmat.

Jos alkiota ei havaita ultraäänitutkimuksessa, niin tamma ei ole tiinehtynyt. ”Tällöin odotetaan uuden kiiman alkua ja tamma siemennetään uudestaan. Siinä vaiheessa voidaan vielä muuttaa suunnitelmia ja vaihtaa mahdollinen pakasteannoksen siemennys esimerkiksi tuorespermaan” neuvoo urheiluhevosia kasvattava Piia Solajärvi. ” Tamman normaali tiineysaika on 320-365 vrk, jolloin keskimäärin kantoaika on 11 kk. Kantoajassa on yksilöllisiä eroja. Tavallisesti tammavarsat syntyvät hieman aikaisemmin ja orivarsat syntyvät vastaavasti myöhemmin. Paras mahdollinen aika syntyvälle varsalle on kesän alku, jolloin tamma ja varsa saavat hyödynnettyä mahdollisimman hyvin koko laidunkauden” kertoo Solajärvi.

Ultraäänikuvassa näkyvä alkio 1. tiineyskontrollissa. Kuva otettu 14 vrk kuluttu tamman siemennyksestä.

Toinen tiineystarkastus tehdään noin 30 tiineysvuorokauden kohdalla.

”Toisessa tiineystarkastuksessa alkio on jo kiinnittynyt kohdun seinämään. Eläinlääkäri näkee, onko alkio kehittynyt normaalisti. Tässä vaiheessa napanuora ja sydämen syke näkyvät selvästi. Jos tiineys on edennyt normaalisti, tammaa voidaan käyttää harraste- tai kilpailuhevosena niin kauan kuin tamma kokee liikutuksen positiivisena. Hyvinvoiva tamma varsoo elinvoimaisia varsoja. Mitä parempi kuntoinen tamma sen helpompaa on tuleva varsominen ja komplikaatioita esiintyy vähemmän” opastaa Solajärvi.

”Tärkeintä on todeta sikiön elinkelpoisuus eli verenkierto. Mikäli tamma on luonut tai sikiö ei ole elinkelpoinen, voidaan tamma vielä siementää uudelleen tällä kaudella, kun toimitaan ennen 35 tiineysvuorokautta. Kohtuun muodostuvat niin sanotut kohtukäpyset noin tiineyspäivänä 25. Nämä alkavat tuottamaan tiineyttä ylläpitävää hormonia (eCG) tiineyspäivänä 35. Tämä on tärkeää muistaa siksi, että vaikka tamma abortoisi päivän 35 jälkeen, kohtukäpyset jatkavat hormonituotantoa ja tamma ei tule kiimaan ainakaan 3 kuukauteen eli käytännössä se kausi on menetetty” toteaa Jokisalo.

Tiineystarkastuksen kuva pv 36. Kuvassa näkyy tiineen tamman kohtuun kiinnittynyt alkio.

”Kolmannen tiineystarkastuksen tarkoituksena on varmistaa, että tamma on edelleen tiine. Se tehdään 60-120 tiineysvuorokauden kohdalla. Tällöin voidaan nykyään myös omistajan niin halutessa määrittää varsan sukupuoli. Parhaat päivät sukupuolen määritykselle ovat tiineysvuorokausina 59-68 sekä 110-120. Henkilökohtainen suositukseni on, että mikäli sukupuolta lähdetään määrittämään, tutkimus tehtäisiin näinä molempina ajankohtina, jolloin ideaalisti tulokset tukevat toisiaan. Jos pitää valita vain toinen tekisin tutkimuksen vasta päivinä 110-120. Sukupuolen määritys on periaatteessa mahdollista myös myöhemmin, mutta varsa on usein asettunut siten, ettei sen lantion aluetta päästä tutkimaan ollenkaan, jolloin määritys jää tekemättä” tuumaa Jokisalo.

Tiinehtyvyyden ongelmat

Jos tamma ei tulekaan tiineeksi asiallisista tutkimuksista ja oikein ajoitetuista siemennyksistä huolimatta, tulee epäillä mahdollisia ongelmia. Jokisalo kertoo, että yleisimmät tiineyden estävät ongelmat ovat niin sanottu endometriitti, alkioiden varhaiskuolemat sekä isot ja/tai lukuisat kystat kohdussa. Endometriitti eli kohtutulehdus on yleisin syy hedelmällisyyden laskuun tammoilla. Kohdussa oleva tulehdus heikentää alkion selviytymiskykyä kohdussa. Kystat puolestaan voivat estää alkion liikkumisen kohdussa. Munasolu hedelmöityy munanjohtimessa ja muodostunut alkio kulkeutuu kohtuun 6-7 päivää ovulaatiosta. Tiineyspäivinä 14-16 alkio kulkee kohdussa sarvesta toiseen ja tämä liikkuminen on tärkeää, sillä sen ansiosta tamman elimistö tunnistaa tiineyden.

”Mikäli kystia on niin paljon tai ne ovat niin isoja, ettei alkio pääse liikkumaan voi elimistö jättää tunnistamatta tiineyden, jolloin keltarauhanen surkastuu ja tiineys menee kesken. Mikäli muuta syytä tiinehtymisvaikeuksiin ei löydy, oletetaan niiden johtuvan alkioiden varhaiskuolemasta. Yksi syy näihin on liian alhainen progesteronintuotanto. Tätä voidaan hoitaa antamalla tammalle synteettistä progestiinia (altrenogesti, kauppanimi Regumate)” summaa Jokisalo.

Viime artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka tammalle ei tarvitse tehdä rutiinikiimatarkastusten lisäksi erityisiä tutkimuksia ennen tiineyttämistä.

Mikäli kuitenkin tiinehtyvyydessä on ongelma, kannattaa tamman lisääntymiselimistön kuntoa tutkia tarkemmin. Tutkimusmenetelmiin voi kuulua huolellinen tamman terveys- ja tiineyshistorian selvitys, ulkoisten sukupuolielimien tutkimus, rektaalitutkimus, ultraäänitutkimus, vaginoskoopin käyttö sekä mahdollisesti kohdun tähystys. Lisäksi voidaan ottaa erilaisia näytteitä. Näihin kuuluvat erilaiset kohdusta otettavat näytteet, erilaiset laboratoriotutkimukset sekä hormonimääritykset. Historiassa keskitytään yleisen terveyshistorian (mahdolliset lääkitykset ja sairaudet) lisäksi erityisesti tiineyshistoriaan. Tähän kuuluvat varsomiskerrat, viimeisen varsomisen ajankohta ja lopputulos, mahdolliset synnytyskomplikaatiot, tamman kiimakierron pituus ja säännöllisyys ja kiimojen näyttö, onko tammalla nähty vuotoa emättimestä sekä onko tammalle jo yritetty hoitoja ja jos on, niiden tulos, abortit sekä mahdolliset välivuodet.

Näiden tietojen perusteella voidaan tehdä tarkempi suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä. Rektaali- ja ultraäänitutkimus tehdään aina kiimakontrollien yhteydessä. Siinä arvioidaan munasajojen koko ja kohdun jäntevyysaste sekä mahdolliset epänormaliuudet. Vaginoskooppi on putkimainen väline, jolla voidaan avata emättimen seinämät toisistaan niin, että nähdään kohdunkaula. Kohdunkaulasta arvioidaan sen avautumisaste ja mahdolliset synnytysvauriot sekä mahdolliset nestekeräymät kohdunkaulan ympärillä. Tähystyksessä tutkitaan koko kohtu mahdollisten kiinnikkeitten ja vierasesineiden varalta. Tähystyksessä voidaan myös poistaa tiineyttä häiritsevät kystat. Kohdusta otetaan näytteitä silloin jos tammalla on vuotoa emättimestä, ultraäänitutkimuksessa nähdään nestettä kohdussa, tammaa ei saada tiineeksi tai jos tamma loi tai jäi tyhjäksi edellisellä kaudella. Kohtunäytteiden avulla pyritään selvittämään onko kohdussa tulehdus ja mikä sen aiheuttaa. Joskus kohdusta otetaan myös koepala. Koepala otetaan muun muassa tapauksissa, joissa tammaa ei olla saatu tiineeksi ollenkaan koko kautena, tamma on luonut varsansa, sillä on epänormaalit kiimakierrot tai ostotarkastuksen yhteydessä, kun ostettavalla tammalla on tarkoitus siirtyä siitoskäyttöön. Kaikki näytteet otetaan kiiman aikana, jolloin kohdunkaula on avoinna.

Aiemmat hevoskasvatukseen liittyvät artikkelit:

Hevoskasvatuksen ABC - jalostukseen käytettävän yhdistelmän valinta
Hevoskasvatuksen ABC osa 2 - tammasta mammaksi