Hevoskasvatuksen ABC osa 2 - tammasta mammaksi

Edellisessä osassa kerroimme jalostusarvoon liittyvistä seikoista ja yhdistelmän valinnasta. Osassa 2 käsittelemme tammaa ja käytännön toimia saattaa varsa alulle.

Siitoksen käytettävän tamman tulisi olla perusterve, hyväkuntoinen ja mieluiten normaalipainoinen. ”Kun mietitään tamman mahdollista siitosuraa, tulisi jalostusarvon lisäksi ottaa huomioon muutama terveydellinen seikka. Tamman tulee olla sen verran hyvässä yleiskunnossa, että se jaksaa elättää itsensä ja kasvavan varsan sisällään. Niinpä esimerkiksi krooniset elimistöä kuluttavat sairaudet kuten kaviokuume tai erilaiset suolistotulehdukset eivät tyypillisesti ole hyviä yhdistelmiä siitosuran kannalta. Lisäksi hampaiden pitäisi olla riittävän hyvässä kunnossa, että syöminen onnistuu ja utareessa kaksi toimivaa puolta” kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalo Evidensia Hyvinkään hevossairaalasta. ”Vaikka kasvaimet ovat onneksi harvinaisia hevosilla, välillä näkee isoja kasvaimia, esim. sarkoideja nisien välissä ja nämä voivat estää varsan maidonsaannin. Yleisesti ottaen varsinaista lisääntymiselinten kuntoa ei tarvitse tarkistaa etukäteen, vaan perusoletus on, että se puoli on kunnossa ja erityiset tutkimukset tulevat ajankohtaiseksi vain, mikäli tiinehtyminen ei onnistukaan tai mikäli eläinlääkäri havaitsee jotakin epätavallista kiimakierron seurannan ja siemennyksen ajoittamisen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa” summaa Jokisalo.

Kiimakiertoja kannattaa alkaa seurata heti tamman alkaessa näyttää kiimoja. Tällöin on helpompi ajoittaa ensimmäinen eläinlääkärin tekemä kiimakierron seuranta mahdollisimman lähelle ovulaatiota. Tamman käyttäytymistä seuratessa mahdollisia merkkejä kirjataan kalenteriin. Näin päästään jyvälle kunkin tamman kiimakierrosta ja siemennyksen oikea ajoitus on helpompaa. Tavallisia kiiman merkkejä on hännän kantaminen, oikutteleva käytös, kiinnostus oreihin/ruuniin sekä pissailu ja harallaan seisominen. Keväällä kiimat saattavat olla pitkiä ja hankalia, mutta kesää kohti ne tavallisesti säännöllistyvät. Kiimakiertoon vaikuttavat myös kevään ilmat. Monesti alkukevään kiimoissa ei tapahdu ovulaatiota ja niistä ei näin ollen voi tiinehtyä. Normaali kiimakierto on noin 21-22 päivää, mutta tammojen kiimoissa on myös yksilöllisiä eroja. Säännöllisemän kiimakierron ja tiinehtymisen tukena on hyvä varmistaa tamman riittävä E-vitamiinin saanti. Tässäkin tapauksessa ravintoon lisätty luonnollinen, muuntamaton (ei asetaattimuotoinen) E-vitamiini on sopii parhaiten käyttötarkoitukseen. Tammojen E-vitamiiniannostelun voi tarkistaa tästä.

Nykyisin voidaan valita ulkomaalainen ori lähes yhtä helposti, kuin kotimaassa astuva ori. Ulkomailta astuvan orin siemennesteen saa Suomeen lentorahdilla. Lentorahti kulkee tiistaista perjantaihin, jolloin myös tuoresperman saa Suomeen. Ulkomailta tilaamisen käytännöissä kannattaa huomioida kyseisen maan omat pyhäpäivät, jolloin lehtorahti ei kulje Suomeen päin. Kotimaasta löytyy myös edustajia ulkomailla oleville asemille, mutta ulkomaista oria valitessa voi itsekin tiedustella esim. mielipidettä haluttuun yhdistelmään. Ulkomaalaista oria valitessa, on syytä ottaa huomioon, että astutuskausi alkaa Euroopassa aikaisemmin kuin Suomessa. Orisuosituksia voi siis kysellä jo vuodenvaihteen jälkeen.

Kotimaassa astuvan orin etuna on, että se on usein helposti nähtävillä ja orin käytöstä voidaan usein sopia suoraan omistajan kanssa. Toisinaan myös jälkikasvua on paikallisesti nähtävillä orilinjasta. On myös syytä huomioida muutama tilastollinen seikka:

”Muihin eläinlajeihin verrattuna hevonen on melko huono tiinehtymään. Kun ajatellaan yhtä kiimakiertoa, ei siis koko kautta, mihin kuuluu monta kiimakiertoa, tiedetään, että mikäli tamma astutetaan tai käytetään tuorespermaa (eli sperma on kerätty samana päivänä ja se joko lähetetään tamman luo tai tamma on valmiina siittolassa) keskimääräinen tiinehtyvyys on 70%. Mikäli sperma matkustaa yön yli (ns. siirtosperma) tiinehtyvyys on keskimäärin 60% ja mikäli halutaan käyttää pakastespermaa, tiinehtyvyys on enää 40%. Tamman hedelmällisyys laskee selkeästi 12 ikävuoden jälkeen, mikäli se ei ole sitä ennen varsonut koskaan. Tämän vuoksi nyrkkisääntönä voidaan pitää, ettei pakastespermaa kannata käyttää yli 12-vuotiaille varsomattomille tammoille. Lisäksi tiedetään, että varsomisprosentti laskee joka tapauksessa tamman täytettyä 16 vuotta, mikäli käytetään pakastespermaa” kertoo Jonna Jokisalo.

Näiden tilastojen valossa kannattaa miettiä tarkkaan, mitä spermaa haluaa käyttää. Ulkomaan spermaa ei saada joka päivä, joten kotimaisia oreja käytettäessä jää enemmän pelivaraa siemennysajankohdalle. ”Varsinkin loppukaudesta tamman ollessa edelleen tyhjä, tällaiset aikataululliset asiat alkavat painaa enemmän vaakakupissa. Lisäksi etukäteen kannattaa miettiä, viekö tamman siittolaan siemennettäväksi vai haluaako eläinlääkärin käyvän kotona. Varsinkin, mikäli tiinehtyminen ei onnistu helpolla on siittola helposti loppukädessä edullisempi ja stressittömämpi vaihtoehto. Joka tapauksessa, käytettäessä pakastespermaa, tulee tamma viedä siittolaan, sillä pakasteella siementäminen tulee tapahtua 6 tunnin sisällä ovulaatiosta. Tämän vuoksi tammat tulee tutkia 6h välein”.

Tavallisesti Suomessa aloitetaan siemennys huhti-toukokuussa. ”Mikäli tamma ei näytä kiimoja, pitää ensimmäinen tutkimus vaan tehdä päivänä x ja löydösten perusteella päätellä missä vaiheessa kiimakiertoa mennään. Ensimmäisessä tarkastuksessa eläinlääkäri arvioi pääpiirteittäin lisääntymiselinten kunnon sekä kiimakierron vaiheen. Ultraäänitutkimuksen avulla kirjataan kiimakierron vaiheesta kertovat kohdun seinämämuutokset sekä munasarjojen follikkelien määrä ja koko ja mahdollisen keltarauhasen olemassaolo muistiin. Samalla kirjataan tarkasti kohdussa mahdollisesti olevat nesterakkulat eli kystat, jotta nämä ovat tiedossa myöhemmin tiineystarkastusta tehtäessä. Kohdun kystat ovat nimittäin usein juuri samankokoisia kuin hedelmöityksen jälkeen kohtuun siirtynyt alkio, joten mikäli kystia ei olla kirjattu ylös, on vaikea tietää, kummasta on kyse” muistuttaa Jokisalo. ”Löydösten perusteella päätetään seuraava tutkimusajankohta ja näin edetään, kunnes munasarjoissa on iso, normaalisti noin 4-4.5 cm halkaisijaltaan oleva follikkeli merkkinä lähestyvästä ovulaatiosta. Tällöin tilataan sperma ja lisäksi usein annetaan tammalle hormonipistos joka auttaa ovulaation ajoituksessa juuri sopivaan aikaan siemennyksen kannalta”.