Hevosen kipua voidaan hoitaa - luentotiivistelmä

Hevosten kokemaa kipua on tärkeää hoitaa tehokkaasti. Tehokkaan kivunlievityksen avain on nopeus ja yleensä potilaan hoitoon kannattaa yhdistää useampi kipua lievittävä asia. Hyvä kivun hoitaminen lisää hevosten hyvinvointia, nopeuttaa toipumista ja ehkäisee kivulle herkistymistä.

Hevosten kivusta ja sen hoitamisesta tarvitaan toki paljon lisää tietoa, mutta nykyään käytössämme on jo useita eri tapoja hoitaa hevostemme kipua. Eläinlääketieteellisen toimenpiteen yhteydessä onnistuneen kivunlievityksen tavoitteena on minimoida kipu toimenpidehetkellä ja hoitaa kipua tehokkaasti riittävän pitkään toimenpiteen jälkeen. Tavoitteena on myös ehkäistä kivulle herkistymistä ja kroonisen kivun syntymistä.

Nykyaikaisessa eläinlääketieteessä toimenpiteen aiheuttamaa kipua hoidetaan jo ennen kivuliaan aistimuksen syntymistä usean eri lääkeaineen yhdistelmällä. Tärkeää on myös, että vammoihin ja sairauksiin liittyvää kipua hoidetaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Kipua lievittävät lääkkeet hoitavat kipua eri kohdissa kipurataa

Ennen toimenpidettä annettu kivunlievitys ehkäisee kivulle herkistymistä toimenpiteen aikana ja näin vähentää kipua myös toimenpiteen jälkeen. Usean eri lääkeaineen yhdistelmän tavoitteena taas on hoitaa kipua usealla eri tavalla ja kipuradan eri kohdissa, jolloin yhdistelmän kipua lievittävä vaikutus on mahdollisimman tehokas ja haittavaikutusten riski pienempi. Hevosilla eläinlääkärit voivat käyttää kivunhoitoon toimenpiteiden, vammojen ja sairauksien yhteydessä mm. alfa-2-agonisteja, ketamiinia, paikallispuudutuksia, tulehduskipulääkkeitä, opioideja, gabapentiiniä sekä kortikosteroideja.

Rauhoittaminen vähentää käsittelyn, lääkitsemisen ja itse toimenpiteiden eläimille aiheuttamaa stressiä sekä helpottaa paikallispuudutteiden annostelua ja lievittää kipua. Rauhoitteina hevosille käytetään yleisesti alfa-2-agonisteja, kuten detomidiinia. Rauhoitteet voivat myös olla tehokkaita kivunlievittäjä esimerkiksi ähkyyn liittyvässä kivussa.

Paikallispuudutus on tärkein toimenpiteen aikana kivun hoitoon käytettävä lääkitys, sillä vain onnistunut paikallispuudutus estää täysin kipusignaalin kulun estämällä kipua aistivan hermosolun aktivoitumisen. Näin kipuviesti ei edes lähde leikkausalueelta eteenpäin, vaan potilas alkaa tuntea kipua vasta puudutuksen vaikutuksen lakattua. Lisäksi puudutteilla voidaan hoitaa kipua eri tavoilla toimenpiteiden jälkeen.

Opioidit, kuten morfiini, butorfanoli sekä fentanyyli, vaikuttavat kipua estävästi eläimen keskushermostossa. Lisäksi ne vaikuttavat myös tulehduksen aktivoimien opioidireseptorien kautta itse tulehduskohdassa. Tehokkaimpia opioidit ovat akuuteissa vammasta johtuvissa kiputiloissa, joissa kipu johtuu lähinnä kudosvauriosta ja tulehduksesta. Hevosilla opioidien aiheuttamat haittavaikutukset kuten levottomuus ja riski ähkyyn vähentävät mahdollisuuksia käyttää näitä lääkkeitä, mutta oikein käytettyinä ne kuitenkin tarjoavat tietyissä tilanteissa tehokasta kivunlievitystä vähäisin haittavaikutuksin.

Ketamiinilla on tärkeä osuus kivulle herkistymisen ennaltaehkäisyssä. Ketamiinia käytetäänkin osana toimenpidettä edeltävää lääkitystä, koska silloin sen on todettu pienentävän leikkaushaavan ympärille kehittyvää kivulle herkistymisen aluetta. Lisäksi ketamiini toimii nukutusaineena ja sillä voidaan tehostaa opioidien vaikutusta potilaan kivunhoidossa.

Ennen toimenpidettä annetun tulehduskipulääkkeen on todettu olevan tehokas lievittämään esimerkiksi ruunauksen jälkeistä kipua muun lääkityksen vaikutuksen lakattua. Lisäksi tulehduskipulääkkeitä käytetään laajasti hoitamaan toimenpiteiden jälkeistä kipua sekä erilaisiin sairauksiin liittyvää kipua.

Tulehduskipulääkkeet hoitavat kipua ja hillitsevät tulehdusta

Tulehduskipulääkkeet ovat lääkkeitä, jotka lievittävät kipua, hillitsevät tulehdusta ja laskevat kuumetta. Ne ovat erityisen tehokkaita hoitamaan vammoihin ja tulehduksiin liittyvää kipua ja kivulle herkistymistä, sillä ne vähentävät prostaglandiinien muodostumista tulehtuneessa kudoksessa ja eläimen keskushermostossa. Tulehduskipulääkkeet ovat käytännöllisiä ja niitä voidaan antaa hevosille suun kautta eripituisina kuureina. Suomessa tulehduskipulääkkeistä on hevosille yleisesti käytössä ketoprofeeni, fluniksiimeglumiini, meloksikaami ja karprofeeni.

Prostaglandiinit ovat kudoshormoneja, joilla on tärkeä rooli elimistön normaalissakin toiminnassa. Ne osallistuvat tulehduksen ensi oireiden (punoituksen, kuumotuksen, turvotuksen ja kivun) syntymiseen ja tulehdusreaktion kulkuun sekä vaikuttavat kivulle herkistymiseen. Prostaglandiinien tuotannosta vastaavat elimistön COX-entsyymit. Niistä tunnetaan kaksi muotoa, COX-1 ja COX-2, joista COX-1-entsyymi vastaa pääasiassa elimistön normaaliin toimintaan liittyvästä prostaglandiinituotannosta ja COX-2 liittyy enemmän varsinkin pitkäkestoiseen kipuun. Eri tulehduskipulääkkeiden erilainen kyky estää näitä entsyymejä vaikuttaa niiden käyttöön ja mahdollisiin haittavaikutuksiin.

Koska tulehdusreaktion syntyyn ja säätelyyn vaikuttavat kymmenet eri välittäjäaineet ja prostaglandiinien osuus reaktion kulusta on vain osa kokonaisuutta, kaikkia tulehdukseen liittyviä asioita ei voida rauhoittaa tulehduskipulääkkeillä. Täysin kivuttomaksi tulehduskipulääkkeet eivät siis vaurioitunutta kudosta saa, joten eläin kyllä varoo kipeää kohtaa saamastaan lääkityksestä huolimatta.

Lääkityksestä voi olla myös haittaa

Hoitamattomalla kivulla on paljon haitallisia vaikutuksia hevosten elimistössä. Kipu rasittaa elimistöä, hidastaa ruuansulatusta ja aiheuttaa stressireaktion. Myös kipulääkkeillä, kuten kaikilla muillakin lääkkeillä, on mahdollisia haittavaikutuksia, jotka riippuvat lääkkeestä, potilaasta, tilanteesta ja esimerkiksi sairauden laadusta. Siksi lääkkeitä tulee käyttää aina vain eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Useimmat tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset liittyvät ruuansulatuskanavan ärsytykseen, sillä prostaglandiinit pitävät yllä limakalvojen normaalia verenkiertoa ja edistävät limakalvovaurioiden korjaamista sekä lisäävät suojaavan liman eritystä.

Tulehduskipulääkkeiden käytössä varovaisuutta täytyy noudattaa erityisesti varsoilla, pitkien kuurien aikana tai eläimillä, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus. Varsinkin varsoilla mahansuojalääkityksen yhdistäminen potilaan muuhun lääkitykseen on perusteltua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pitkään jatkunut kipu ja stressi altistavat esimerkiksi mahahaavalle, joten aina ei voida sanoa, johtuuko haitta sairaudesta vai lääkityksestä. Nestehukasta kärsivillä eläimillä tulehduskipulääkkeiden annostelussa on noudatettava varovaisuutta, sillä munuaisiin kohdistuvat haittavaikutukset korostuvat kuivuneilla potilailla.

Lääkkeet ovat vain osa potilaan hoitoa

Kipua voidaan hoitaa myös muuten kuin lääkkeillä. Tärkeä osa potilaan hoitoa ovat suotuisat, paranemista tukevat olosuhteet, hyvä hoito ja turvallisuuden tunne, jotka mahdollistavat sairauskäyttäytymisen ja varmistavat riittävän levon. Esimerkiksi pehmeä makuualusta helpottaa jaloistaan sairaan hevosen kipuja.

Muita ei-lääkkeellisiä tapoja hoitaa kipua on lukuisia riippuen tilanteesta. Hieronta, vesi, kylmähoito ja lämpöhoito sekä akupunktio ja porttikontrolliteoriaan perustuva transkutaaninen hermostimulaatio eli TENS-hoito ovat yleisesti käytettyjä. Esimerkiksi lämpö vaikuttaa elimistön toimintaan monin eri tavoin. Se nostaa ihon ja syvempien kudosten lämpötilaa, vilkastuttaa kudosten verenkiertoa, avaa hiussuonia, lisää kudosten aineenvaihduntaa sekä rentouttaa lihaksia. Vesihoidot taas lievittävät jäykkyyttä ja kipua, poistavat kuona-aineita, rentouttavat ja vilkastuttavat verenkiertoa. Veden lämpötilaa säätämällä voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Kuuma vesi laajentaa verisuonia ja rentouttaa kun taas kylmä vesi supistaa verisuonia sekä lievittää tulehdusta ja turvotusta.

Myös erilaisilla ravintolisillä voi olla vaikutusta varsinkin pitkään jatkuneen ja kroonisen kivun hoidossa, vaikka tieteellistä tutkimusta niiden tehosta hevosten kivun hoidossa onkin hyvin vähän. Omega-3-rasvahapoilla on elimistössä tulehdusta lievittävä vaikutus, jolloin myös tulehdukseen liittyvä kipu voi vähentyä. Runsaasti antioksidantteja sisältävällä ravinnolla voi olla kipua lievittävä vaikutus ja siksi E-vitamiinin lisääminen kipupotilaan ruokavalioon voi olla eduksi.

Nivelrikossa nivelrusto vaurioituu ja nivelpinnasta paljastuu kollageenisäikeitä, jotka elimistön immuunipuolustus tulkitsee haitallisiksi pyrkien tuhoamaan niitä. Säännöllisesti suun kautta saadulla kollageeniantigeenillä (UC-II) voidaan totuttaa suoliston puolustusjärjestelmän solut ”sietämään” kollageenisäikeitä ja vähitellen elimistön immuunipuolustuksen solujen reagointi nivelrikossa paljastunutta kollageenia vastaan loppuu ja tulehdusreaktio rauhoittuu.

Tärkeää on selvittää kivun syy

Kipua voi lievittää kivun ja sairauden aiheuttajasta riippuen myös monella muulla eri tavalla. Esimerkiksi suurten haavojen ompelu, vierasesineen poistaminen haavasta, loukkaantumisesta toipuvan hevosen fysioterapia, varsoneen tamman tulehtuneen utareen tiheä tyhjentäminen, nivelrikkopotilaan laihduttaminen sekä kaviokuumepotilaan hiekkakarsina ja sairaskengitys helpottavat kaikki kipuja. Kroonisesta kivusta kärsivälle potilaalle sopiva liikunta helpottaa oloa. Lisäksi potilaan kokema turvallisuuden tunne, hyvät sosiaaliset suhteet sekä kaikenlaisen stressin välttäminen todennäköisesti vähentävät kipua, sillä tutkimuksissa on todettu ihmispotilaiden kokeman pelon, turvattomuuden ja stressin pahentavan voimakkaasti kipukokemusta.

Tehokkaan kivunlievityksen avain on nopeus. Tärkeintä on löytää kivun aiheuttaja ja poistaa se. Mitä paremmin hoitaja kivun ja sairauden tunnistaa, sitä nopeammin hän pystyy puuttumaan hoidossaan olevien hevosten kipuun. Nopea ja tehokas kivun ja sairauden hoitaminen ehkäisee kivulle herkistymistä ja kivun kroonistumista sekä vähentää kivusta aiheutuvia haittoja, parantaa ennustetta, nopeuttaa toipumista ja lisää hevosten hyvinvointia.