Hevosen kipu

Kivun merkitys

Hevosen hyvinvoinnin määritelmässä sanotaan, että hevosen tulisi saada elää ilman kipua. Kipu on elimistön varoitus kudosvauriosta tai tulehduksesta. Kipu jaetaan somaattiseen kipuun (iho, luusto ja lihakset) ja sisäelin kipuun. Ihon kipureseptorit reagoivat suureen mekaaniseen ärsytykseen (suuri paine), ärsyttävään kemialliseen aineeseen, suureen sähkövirtaan tai kylmään ja kuumaan. Suoliston hermopäätteet reagoivat voimakkaaseen suolen venytykseen, koska venymisen vaarana on suolen repeytyminen. Suoli ei kuitenkaan aisti viiltokipua. Hevosen suussa on erittäin herkkä kipu- ja tuntoaisti. Kipu aiheuttaa hevoselle stressiä ja heikentää hevosen hyvinvointia. Stressi lisää hevosen reaktiovalmiutta ja voi laukaista taistele tai pakene –refleksin. Luontaisesti hevonen pyrkii välttämään kipua/kivun aiheuttajaa. Elimistön kiputila heikentää parantumista ja hidastaa suoliston toimintaa, jopa altistaa ummetusähkylle. Kilpahevonen, joka on vapaa kivusta, pystyy suoriutumaan parhaalla mahdollisella tasollaan. Hevosen stressaantuminen altistaa mm. mahahaavalle. Kipu hidastaa ruoansulatuselimistön toimintaa. Krooninen kipu liittyy yleensä pitkittyneeseen sairauteen tai paranemisvaiheeseen.

Kivun tunnistaminen

Hevosen kipua voidaan arvioida hevosen ilmeen, seisoma-asennon, käyttäytymisen sekä hevosten välisen tai hevosen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen perusteella. Lisäksi voidaan mitata hevosen sykettä, verenpainetta, silmien lämpötilaa ja syljen/veren kortisolipitoisuutta, jotka nousevat hevosen stressaantuessa kivusta johtuen. Hevosen normaalin käyttäytymisen ymmärtäminen helpottaa kipuun liittyvien oireiden tunnistamisessa. Normaalisti hevonen saaliseläimenä peittää kipua, jotta ei lauman heikompana jää pedon saaliiksi.

Lievien kipuoireiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Hevosen yleisiä kipuoireita ovat: seisoo pää alhaalla, ei ole kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä, heikentynyt ruokahalu, korvien luimistaminen, hännän huiskiminen, hampaiden narskuttelu, levottomuus, kohonnut syke, kohonnut hengitystiheys, hikoilu. Kipeä hevonen voi olla vaisu ja haluton liikkumaan ja hakeutua erilleen muista hevosista.

Kipeän hevosen ilme muuttuu. Hevonen ”tuijottaa tyhjyyteen”, pään purulihakset ja turvan lihakset ovat kireät ja silmän yläpuolella oleva lihas on kireä ”huolirypyt”, sieraimet ovat suuret, korvat ovat vastakkaisiin suuntiin tai osoittavat taakse ja alaspäin. Ähkykipuun spesifisesti liittyviä oireita ovat kylkien katselu, mahan alle potkiminen, kuopiminen ja piehtaroiminen. Mahahaava kipuun liittyy usein hampaiden narskuttelua, kylkien puremista ja levottomuutta vyötä kiristettäessä. Jalkakipuun liittyy usein tulehdusreaktio: paikallinen lämpö, turvotus ja aristus. Hevonen voi seistä kipeä jalka edessä, ontua kipeää jalkaa tai jalan liikerata voi olla poikkeava. Hevonen voi reagoida kipeän jalan tunnusteluun puremalla hampaita yhteen, nostamalla jalkaa, luimistamalla korvia tai heilauttamalla häntää, jolloin kipu on helpompi paikallistaa. Suusta tai hampaista johtuvaan kipuun voi liittyä hidasta syömistä, rehupalojen tiputtelua tai hevonen voi välttää kipeällä hammaspuolella syömistä. Kuolaimesta johtuva kipu voi näkyä ratsastettaessa/ajettaessa mm. suun aukomisena, kuolaimen puremisena hampaiden väliin, kielen nostamisena kuolaimen päälle tai kielen pitämisenä suun ulkopuolella.

Hevosen kipuilmeet (Pain Face) on määritellyt eri eläinlajien kipuilmeitä laajasti tutkinut eläinlääkäri Karina Gleerup.

Kivun mittaaminen

Akuutti tai voimakas kipu laukaisee taistele tai pakene –refleksin, jolloin hevonen voi reagoida arvaamattomasti, jopa aggressiiivisesti, jos ei pysty välttämään kipua. Jos hevosen käytös muuttuu äkillisesti, tulisi kipua aina epäillä syyksi. Kivun mittaamiseen ei ole ollut aiemmin asteikkoa, ennenkuin vuonna 2015 Gleerup ym. julkaisivat hevosen kivun arvioimiseksi The Equine Pain Face-kipuasteikon. Ähkykivun arviointiin on kehitetty kipuasteikko EAAPS ja ontumakivun arviontiin AAEP.

Hevosilla on rotutyypillisesti/yksilöllisesti erilainen kipukynnys, joka vaikeuttaa kivun voimakkuuden tulkintaa. Kipuoireet näkyvät selvemmin kotona tutussa ympäristössä kuin vieraassa paikassa esim. hevosklinikalla. Varusteilla, kuten liian kireällä turpahihnalla voidaan heikentää hevosen kykyä ilmaista esim. kuolaimen paineen aiheuttamaa epämukavuutta suuhun. Hevosen käyttäytyminen vaikuttaa hevosen koulutustaso, temperamentti ja ratsastajan taitotaso. Jatkuvaan tai lievään kipuun hevonen voi tottua tai jos ei pysty välttämään kipua, muuttua sulkeutuneen reagoimattomaksi (opittu avuttomuus).

ähky-kipuasteikko (EAAPS):

  • 0 ei ähkykipuoireita
  • 1 lievä ähkykipu: flehmen, kylkien katselu
  • 2 makaa rinnan päällä, levoton, venyttelee, seisoo kuin yrittäisi pissata
  • 3 mahan potkiminen, kuopiminen
  • 4 kehän kiertäminen ja levottomuus, yrittää mennä makuulle, makaa kyljellään
  • 5 piehtaroiminen

Ontuma-asteikko (AAEP):

  • 0 ontumaa ei havaittavissa
  • 1 ontuma on vaikeasti havaittavissa, ei jatkuvasti selvä ontuma
  • 2 ontuma on vaikea havaita käynnissä tai suoralla ravissa
  • 3 selkeä ontuma ravissa
  • 4 selkeä ontuma käynnissä
  • 5 ei laita painoa jalalle/ei pysty liikkumaan
Hevosen kipuilmeet (Pain Face) on määritellyt eri eläinlajien kipuilmeitä laajasti tutkinut eläinlääkäri Karina Gleerup.

Kivun hoito

Hevosen kivun hoidossa on tärkeää kivun syyn löytäminen ja poistaminen. Esimerkiksi, jos selkäkipu johtuu epäsopivan satulan aiheuttamasta lihaskireydestä, tulee hevoselle löytää sopiva satula ja hoitaa lihakset kuntoon levolla, oikeanlaisella liikunnalla/fysioterapialla, hieronnalla, laserhoidolla ym.

Hevosten kipulääkkeet ovat reseptilääkkeitä, joita eläinlääkäri voi määrätä tutkimansa eläimen hoitoon. Hevosille tulee käyttää vain hevosille tarkoitettuja kipulääkkeitä. Kipulääkkeiden annostelussa tulee olla tarkka, koska liian suuret annokset lisäävät mahahappojen eritystä ja mahahaavan riskiä. Jos hevoselle joudutaan syöttämään pitkään tulehduskipulääkkeitä, tulee ruokintavälin olla mahdollisimman tiheä ja tarvittaessa syöttää lisäksi mahansuojalääkettä. Joskus hevosen huomataan olleen kipeä vasta kun aloitetaan kipulääkitys ja huomataan hevosen käytöksen muuttuvan selkeästi paremmaksi. Tulehduskipulääkkeistä tulee kilpahevosille vähintään 2 viikon dopingvaroaika.

Eläinlääkärit voivat käyttää kipulääkkeitä, rauhoitteita, puudutteita ja anestesialääkkeitä kivun lievittämiseen toimenpiteiden aikana. Esimerkiksi hevosen sudenhampaan poisto on eläinlääkärin tekemä toimenpide, joka tulee tehdä rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa. Eläinlääkäri voi myös esimerkiksi ontumatutkimuksessa puuduttaa kipeän nivelen varmistaakseen, että ontuma johtuu kyseisestä nivelestä. Ei lääkkeellisiä tapoja lievittää kipu- ja tulehdusreaktiota on kipeän alueen kylmääminen. Akupunktioon kouluttautuneet eläinlääkärit voivat antaa akupunktiota esim. kroonisen selkäkivun lievittämiseen.